Syys–joulukuun elokuvapäiväkirja: The One I Love, Hätä ei lue lakia, The Accountant

bringing-up-baby-12Tulipa katsottua loppuvuodesta vähän ja huonoja elokuvia, joista ei ole paljon mitään sanottavaa. Kriitikonterä alkaa hiipua, kun sitä ei käytä, ja mieli ei rullaa elokuvaa katsoessa samalla voimalla kuin aikaisemmin.

Koko vuosi oli muutenkin huono elokuvavuosi, pitkälti ajanpuutteen, tottumusten muuttumisen, levottomuuden, kirjojen lukemisen ja televisiosarjojen vuoksi. En aivan niele hypetystä televisiosarjojen uudesta ylivertaisuudesta verrattuna elokuviin, koska en ole vielä nähnyt juuri yhtään sarjaa, joka pystyisi samalla tavalla käyttämään kuvia hyödykseen kuin parhaat elokuvat, tai joilla olisi edes sellaista intressiä. Mutta katsomisen arvoisia niistä tietenkin löytyy.

Vuoden aikana tulin katsoneeksi Orange Is the New Blackin kokonaisuudessaan, Girlsin myöhemmät tuotantokaudet (ja aikaisemmatkin uudestaan muistin virkistykseksi), Breaking Badin, ja kasoittain upeaa realityroskaa, josta en kirjoita sen enempää.

Kuukauden suosikkielokuva: Hätä ei lue lakia.

Lue loppuun