Yhdestä paluukiertueesta

gnr

Toistaiseksi Guns N’ Rosesin paluukiertue on ollut vain hetkittäin niin äärimmäinen kuin sen pitäisi olla, ja sitäkin odottamattomilla tavoilla. Siihen nähden että kyseessä on entinen maailman suurin rock-yhtye, joka oli viimeinen, joka ei tuntunut häpeävän sitä että on rock-yhtye vaan omaksui roolinsa kliseitä myöten innolla (kuten John Jeremiah Sullivan Axl Rosea käsitelleessä lehtiesseessään kirjoitti), ovat esiintymiset olleet videoiden perusteella veteliä ja puolitehoisia suorituksia.

Olisihan se yllättävää, jos yhtye olisi yhtä maaninen ja arvaamaton kuin 1990-luvun alun stadionkiertueillaan. Ei Slashistä ole enää juoksentelemaan turvamiehiä paossa ilkikurisen lapsen innolla, eikä Axl Rosekaan enää ryntäile lavaa puolelta toiselle kurkku suorana huutaen. Ensimmäisellä paluukeikalla jalkansa murtanut Axl istuu nyt keikoilla valtaistuimella, jonka Dave Grohl teetti Foo Fightersin kiertueelle loukattuaan itse jalkansa. Sympaattisen ja maanläheisen Grohlin käytössä valtaistuin oli hauska ja itseironinen, kun taas Axl Rosen käytössä se tuntuu väärältä. Axlin olemukseen ei kuulu itseironia ja leikkimielisyys; Axl on vakuuttunut olevansa oikeasti rockin kuninkaallinen.

Ainoat paluun tehneet jäsenet ovat basisti Duff McKagan ja Slash, jotka näyttävät videoilla vain vaivoin sietävän Axlin show’ta ja suorittavan oman osuutensa ammattisoittajien lailla. Symbolisesti suurimpana alistumisen osoituksena yhtye on soittanut keikoilla kolmea Chinese Democracyn (2008) kappaletta. Kappaleista kaksi – ”Better” ja ”Chinese Democracy” – on hienoja ja soittamisen arvoisia kappaleita, ja yhtyeen tulkinnat niistä eivät ole huonoja, mutta perverssiä niiden soittaminen silti on. (Kolmas, ”This I Love” ei ole erityisen huomion arvoinen.) Levyllä oli arvoa siinä, kuinka Axlin näköinen se on – se sisältää kourallisen aidosti hyviä kappaleita, tuotannollista yliyrittämistä ajoittaisin onnistumisin ja herkullista mauttomuutta –, mutta aikaisemman yhtyeen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, ja tuskin ketään olisi haitannut, jos asia sellaisena olisi pysynyt. Mutta samalla kyseiset kappaleet ovat mahdollisesti kiinnostavinta ja eläväisintä koko kiertueella.

Muu yhtye on Axlin myöhemmistä viritelmistä tuttu. Paluu olikin odotettua puolittaisempi: rytmikitaristi Izzy Stradlin puuttuu, kuin myös kumpikin varhaisista rumpaleista. Juuri kokoonpanon puolittaisuus tekee paluusta niin groteskin: kuin McKagan ja Slash olisi syösty keskelle heille vierasta sirkusta, jossa he ovat samanaikaisesti tähtiä että hiljaisia palvelijoita poppootaan johtavalle Axlille, joka on puhjennut uuteen renessanssiin päädyttyään vieläpä tuuraamaan Brian Johnsonia AC/DC:n kiertueelle. (Axl on kenties ainoa, joka pestin todella pystyy suorittamaan: äänen raspi on pysynyt yllättävän hyvin vuosikymmenten saatossa, eikä äänialakaan ole päässyt hirveästi kutistumaan. Vaikka nykyään Axl onkin rasvainen lihatankkeri, on hän edelleen yksi parhaista ja omaperäisimmistä rock-laulajista.)

Coachellassa yhtye toi lavalle Angus Youngin vierailemaan, jonka kanssa yhtye soitti kaksi Bon Scottin aikaisen AC/DC:n kappaletta, ”Riff Raffin” ja ”Whole Lotta Rosien”. Young veti oman AC/DC-show’nsa täysin muusta yhtyeestä irrallaan, mikä korosti Youngin absurditeettia, joka oman yhtyeen kontekstissa on luontevaa mutta siitä erillään huvittavuus korostuu. Koko episodi olisi voinut olla hauska jonkin toisen yhtyeen kanssa, mutta paluun tehneen Guns N’ Rosesin kanssa episodissa oli jotain väkinäistä ja ilotonta. Yhtyeellä on muutenkin identiteetti-ongelmia, eikä rooli Angus Youngin taustabändinä ja markkinointitempauksen osasena siinä varsinaisesti auta.

Jos yhtye olisi aina ollut yhtä kuin Axl, ei tällainen paluu välttämättä tuntuisi vieraalta. Mutta kun se oli joskus jotain muuta: aito yhtye. Paluukiertueen piti luvata yhtyeen paluuta, mutta sen saaminen oli alusta asti epätodennäköistä. Sen sijaan saatiin hölmö irvikuva yhtyeestä yhä herkullisemmilla yksityiskohdilla maustettuna. Jos paluusta vielä kummallisempi tulee, siitä voi tulla juuri ja juuri Guns N’ Rosesin arvoinen: kaoottinen ja mauton.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s