Helmikuun elokuvapäiväkirja: Ex Machina, Deadpool, Hobitti: Viiden armeijan taistelu

ex-machina-robots-xlarge

Helmikuusta tulikin ennätysvähäinen elokuvien suhteen – jokainen katsottu mahtui otsikkoon. Lähinnä syy oli se, että aikaa ei vain ollut muiden velvoitteiden vuoksi. Jäljelle jäänyt vapaa-aika on mennyt kirjojen parissa.

Kuukauden suosikkielokuva: Ex Machina

Hobitti: Viiden armeijan taistelu (2014)
ohjaus: Peter Jackson
**

Viiden armeijan taisteluun voi kohdistaa täsmälleen samat kritiikit kuin sitä edeltäviin Hobitti-elokuviin: se ei tunnu kokonaiselta tarinalta vaan äärimmilleen venytetyn tarinan kolmannekselta, joka tuntuu taitavien tekijöiden laiskalta perussuoritukselta. Tunnetustihan Peter Jackson oli ongelmissa projektin kanssa ja joutui tekemään taiteellisia kompromisseja erinäisistä syistä, kuten kiirehditystä aikataulusta. Jacksonin osaaminen kyllä näkyy paikoin, mutta mikään ei koskaan ole lähellekään niin huoliteltua ja läpikotaisin ajateltua kuin kaikki Taru sormusten herrasta -elokuvissa. Parhaitenhan elokuvien ekstrat sen todistavat: Taru sormusten herrasta -ekstrat ovat yhtä luovuuden juhlaa, suurenmoisten elokuvasaavutusten inspiroivaa tekemismateriaalia, kun taas Hobitti-elokuvien ekstroissa tuskastuneen näköinen Peter Jackson yrittää tehdä parhaansa saadakseen aikaan edes keskinkertaisia elokuvia – missä hän juuri ja juuri onnistui. Mikä onkin sitä masentavampaa, kun kyseessä on todistetusti osaava ohjaaja, joka resurssit saadessaan saa aikaan merkkiteoksia.

Ex Machina (2014)
ohjaus: Alex Garland
****

 

Ex Machinaa kritisoitiin paljolti sen naiskuvasta. En ole lukenut vielä kritiikkejä tarkemmin, mutta luulen että ainakin osa kohdistui siihen, kuinka naisrobotti ”pukee” itselleen naisellisuuden vaatteiden muodossa. Ja kuinka lopussa naisellisuus liitetään niihin siihen klassisesti yhdistettyihin piirteisiin, kuten juonittelevuuteen. Naisellisuutta käytetään elokuvassa miehen huijaamiseen. En ole aivan varma, mitä oikein elokuvan naiskuvasta tuumaan; se tuntuu kärjistetyltä ja vähän hankalalta, mutta kuitenkin jossain määrin hallitulta. Seksuaalisuuden välineellinen hyödyntäminen on kuitenkin inhimillisesti uskottava piirre, jonka tekoäly voisi poimia ajamaan omia tarkoitusperiään. Myös loppu on fiksu tapa pyöräyttää katsojan odotuksia ympäri.

Elokuvassa on sitä kaunista pienen mutta täyteläisen elokuvan tuntua. On muutama kokonainen hahmo, uskottava maailma ja jotain sanottavaa. Se kiehtoo katselun ajan ja jää vaivattomasti mieleen.

Deadpool (2015)
ohjaus: Tim Miller
**

 

Osasin jossain määrin arvella, ettei Deadpool tulisi minulle kolahtamaan, mutta menin silti katsomaan; pääasiassa koska ystävä pyysi, mutta myös koska silmäilin melko positiivisia arvioita elokuvasta ja ajattelin että siinä voisi olla jotain kiinnostavaa.

Ei ollut minua varten. Mieleen tuli lähinnä Jim Carreyn The Mask (1994). Sain kuitenkin kiinnostavan katselukokemuksen, kun pääsin katsomaan komediaa, joka naurattaa yleisössä suunnilleen kaikkia muita kuin minua. Luulin komediamakuani varsin laajaksi ja tavanomaiseksi, mutta Deadpoolin sarkastinen leukailu ei naurattanut kuin muutaman kerran (ja nekin hetket olivat enemmänkin muiden hahmojen, kuten T.J. Millerin esittämän sivuhahmon sanomisten pohjalta). Elokuva on sitoutunut keskenkasvuisuuteensa: on paljon härskejä vitsejä ja kiroilua ja neljännen seinän rikkomista ja teinimäistä sarkasmia ihan kaikkea kohtaan. Yllättäen elokuva kuitenkin äityy välillä dramaattiseksi ja pitää pokkansa, mistä itse asiassa pidin, koska silloin tunnuin saavani jotain otetta maailmasta ja päähahmosta. Mutta ei sekään oikein saanut minua saamaan mitään yhteyttä elokuvaa.

Oli kiinnostava huomata menneensä ihan elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa, josta en varsinaisesti löytänyt mitään kiinnostumisen arvoista. Yleensä en mieti elokuvia sen mukaan tulisinko pitämään niistä vai en, vaan sen mukaan löydänkö siitä jotain kiinnostavaa, mutta sen jo alkuunsa vähän puuttuessa tuntui että tein jotain väärin; minun olisi pitänyt haluta nauttia katsomastani ja tietää että voisin nauttia. Tarkkailijamainen katsojuus tuntui tuollaisen elokuvan kohdalla täysin turhalta, ja siksi kai kirjoittelenkin enemmän elokuvan ohi kuin siitä itsestään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s