Marraskuun elokuvapäiväkirja: Oldboy, True Romance, München

oldboy

Kuukauden suosikkielokuva: Oldboy

True Romance (1993)
ohjaus: Tony Scott
***

Usein Tarantinon elokuvia on mielekkäin lähestyä toisten elokuvien kautta, sillä elokuvat tuntuvat pääasiassa kommentoivan ensisijaisesti niitä kuin niin sanottua oikeaa elämää ja toimivan elokuvatodellisuudessa niin sanotun oikean sijaan. Vaikkapa Django Unchained ei ole niinkään kiinnostunut lähestymään orjuutta yleisinhimillisestä näkökulmasta, vaan elokuvien, etenkin westernien konventioiden kautta. Sitä voi pitää mauttomana ja trivialisoivana tapana lähestyä kipeää kysymystä (kuten monet elokuvaa kritisoineet sanoivat), mutta näkökulma on joka tapauksessa ainutlaatuinen ja ohjaajansa näköinen, ja jo siksi aika ansioitunut.

Tarantinon kirjoittama True Romance kertoo ihmisistä, jotka hahmottavat elämänsä elokuvien ja muun viihteen kautta. Christian Slaterin esittämä mies intoilee kung-fu-elokuvista ja Elviksestä, ja vaimonsa kera vaihtavat elämänsä juuri sellaiseksi kuin se toimintaelokuvissa on: täynnä jännitystä, väkivaltaa, kiihkeää romantiikkaa. He elävät kuvat todeksi. Elokuva viittailee jatkuvasti eri elokuviin hahmojensa suilla, kuten Tarantinon elokuvissa tapana on.

Kiinnostava elementti on Tony Scottin ohjaus, joka ei ole niinkään ironisesti etääntynyttä kuin suurisydämistä ja heittäytyvää. Scott on vimmainen ja eläväinen ohjaaja, joka vie aina katsojan lähelle tapahtumia. Toki hän tavoittelee elokuvassa hieman coolia ja ironista otetta, missä ei oikein onnistu. (Yksikään elokuva, jonka musiikillinen teema on hirveä marimbakilkuttelu, ei vain voi olla oikeasti cool.) Scottin ohjauksessa elokuvasta tulee juuri sellainen viihde-elokuva, jota hahmot kokevat elävänsä todeksi. Toimintakohtaukset ovat juuri niin isoja, ja jopa vuoristorata-ajelu muistuttaa Top Gunia.

Lukaisin vielä elokuvan katsottuani Tarantinon alkuperäisen käsikirjoituksen, jonka joskus nappasin matkaani kirpputorilta. Keskeisin muutos oli se, että Scott suoristi Tarantinon käsikirjoituksen rikkinäisen kronologian – mikä oli ymmärrettävää, sillä muista Tarantinon käsikirjoituksista poiketen epälineaarisuus ei tuonut tarinaan lisäulottuvuuksia. Myöskin Slaterin hahmo kuoli alkuperäisessä käsikirjoituksessa, mutta Scott pehmomielenä piti hahmon elossa ja antoi parivaljakolle onnellisen lopun, mikä sekin oli ihan ymmärrettävää, sillä Scottin lämpöiseen ohjaukseen liika synkistely ei olisikaan istunut.

München (2005)
ohjaus: Steven Spielberg
***

Israel-Palestiina-konfliktin monisyisyys on päätä puristavaa, eikä monikaan keskustelu aiheesta koskaan päädy hyvään lopputulokseen ja tee kenestäkään parempaa ihmistä. Vyyhti on täynnä niin monia eri tasoja, joista voi puhua niin monella eri tavalla monesta eri kulmasta, että yhteisymmärrykseen pääseminen kompastuu herkästi jo lähtöasetelmiin.

Siksi onkin hassua, että juuri Steven Spielberg, jonka vahvuudet ohjaajana eivät totisesti ole moniulotteisuudessa, ohjasi elokuvan siitä. Münchenissa ei muiden Spielberg-elokuvien lailla ole toista tasoa kuin se pintapuolisin, jossa on yksi tuntemus ja ajatus kerrallaan. Moraalista ambivalenssia ei löydy, vaan suuria tunteita senkin edestä. Israelilaisen palkkatappajan elämä muuttuu monimutkaiseksi, kun hän alkaa kyseenalaistaa vihollisten tappamisen oikeutuksen ja oman valtionsa olemassaolon, mutta monisyisen näkökulman ja kyynistymisen sijaan hän Kokee Isoja Tuntemuksia.

Tämän kiehtovan kirjoituksen mukaan se onkin Münchenin suurin vahvuus. Elokuva tuntuu ytimissä spielbergmäisellä isolla, yksiulotteisella tavalla, mihin Spielberg pystyy unissaankin, ja se vie konfliktin inhimilliselle tasolle ja riisuu siitä kaiken loputtoman politiikan ja historian, joka tekee konfliktista niin läpäisemättömän. Siinä missä Spielbergin spielbergiys on nähty Münchenissa heikkoutena, se voikin olla sen keskeisin vahvuus. Konfliktin typistäminen tunteiksi ohjaa elokuvan sen juurille.

Oldboy (2003)
ohjaus: Chan-wook Park
****

Oldboy on hieman käsittämätön elokuva: länsimaista viihdetoiminnan kuvakieltä ja itäistä kerrontaperinnettä yhteennaittava kummajainen. Choi Min-sikin roolisuoritus on itsessään jo käsittämätön suoritus kaikessa fyysisyydessään. Elokuvassa on jotain pohjimmiltaan järjettömän tuntuista, kuten koko insestiteema, mutta kenties sen kuvakielen tuttuuden vuoksi kaikki tuntui pohjimmiltaan helposti hahmotettavalta ja tutun tuntuiselta.

Kärpäsen paluu (1959)
(The Return of the Fly)
ohjaus: Edward Bernds
**

Jos elokuva pohjaa sattumukseen, sille ei todennäköisesti kannata tehdä jatko-osaa, jossa se sattuma yllättäen tapahtuu uudestaan – paitsi jos on valmis hyväksymään sen sisäänrakennetun hölmöyden. Kärpäsen paluu riemastuttavan pöljästi toisintaa miehen ja kärpäsen mutaation, joka ensimmäisessä elokuvassa tapahtui. Tiedemiehen poika haluaa jatkaa isänsä työtä teleportaation parissa. Koska isän kärpäsöitymisestä on jäänyt hänelle kärpästrauma, suunnitelmien varastamista haikaileva partneri laittaa hänet koppiin kärpäsen kanssa. Koska uusi sattuma nyt olisi ollut vain liian epäuskottavaa. On ilahduttavaa seurata, kuinka elokuva huolellisesti rakentaa itseään kohti tuota hetkeä, mutta se on pääasiassa pitkästyttävä ja halju kauhujolkottelu sen ulkopuolella; etenkin loppu on pikainen ja merkityksetön. Vincent Price tekee parhaansa ja on toki viihdyttävä, mutta muita hyviä piirteitä elokuvalla ei Pricen ja hölmöyden lisäksi juuri ole.

The Curse of the Fly (1965)
ohjaus: Don Sharp
*

Toisella jatko-osalla sen sijaan ei ole mitään pelastavia tekijöitä. Teleportaatiotyötä jatkavat edellisten jälkeläiset, ja nuori mielisairaalasta paennut tyttö (jonka yksi miehistä kihlaa) saa selville epäonnistuneista kokeiluista, jotka ovat tieteelliseltä etiikaltaan arveluttavia. Elokuva on yksinkertaisesti puuduttavan tylsä ja kaikin mahdollisin tavoin kehno: huonosti näyteltyä, kirjoitettua, rytmitettyä roskaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s