Kaksi tapaa suhtautua vanhaan

weezer

”Oh my god you guys, the new single is amazing! After we played it last night, I turned to my plus one and said, with glee, “it’s no Back to the Shack!! Hands down Thank God for Girls is the far, far better song. I’m no music critic but I have no problem sharing my opinion on this.”

Näin Rivers Cuomo aloittaa Weezerin uuden kappaleen, ”Thank God for Girlsin” esittelyn yhtyeen Facebook-sivulla. Kappale on Cuomon mukaan ”täydellinen sekoitus vanhaa ja uutta Weezeriä”.

”Back to the Shack” oli yhtyeen edellislevy Everything Will Be Alright in the Endin (2014) ensimmäinen sinkku, jonka kertosäkeessä Cuomo julisti yhtyeen rokkaavan kuin olisi vuosi 1994, jolloin yhtyeen debyyttilevy julkaistiin. Kappale oli kehno ja vanhaa yleisöä mielistelevä, mutta sitä seurannut levy yllättäen erinomainen – yhtyeen 2000-luvun paras.

Weezeriä on leimannut ison osan sen olemassaolosta neuroottinen suhtautuminen omaan yleisöönsä. Se on vuorotellen hellinyt ydinfanejaan ja yrittänyt rypistellä heistä irti ja toisen, laajemman yleisön suosioon.

Menestyksekästä debyyttilevyä seurannut Pinkerton (1996) oli tumma ja paljastuksellinen levy. Nörtticharmi oli vaihtunut kiusalliseen paljastuksellisuuteen. Vastaanotto oli jotain nihkeän ja pilkallisen välillä, mikä musersi Cuomon, joka uppoutui pari vuotta aikaisemmin aloittamiinsa opintoihin Harvardissa.

Yhtye palasi vuonna 2000. The Green Albumin vastaanotto oli kelvollinen. Välivuodet Cuomo oli viettänyt kotona ”täydellistä popkappaletta” veistellen. Lähimmäksi pääsi ”Islands in the Sun”. Muutamasta osumasta huolimatta kyseessä on melko yksioikoinen ja persoonaton levy, väittivät sen puolustelijat mitä tahansa. Basisti Matt Sharpin lähtö vei kappaleista (sympaattisten falsettistemmojen lisäksi) kaiken harmonisen syvyyden, joka on niitä piirteitä, joita ei ymmärrä arvostaa kuin vasta kun se puuttuu.

2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen tavoitteli laajempaa yleisöä yhä huonommilla levyillä. Jokaisen vastaanotto oli vähintäänkin ristiriitainen. Cuomon biisinkirjoitus pysyi etäisenä, ja on oikeastaan pysynyt sellaisena tähän asti.1 Cuomo yritti kuumeisesti arvella, mitä häneltä halutaan kuulla.

Kun kukaan ei halunnut kuulla ”Hollywood Hillsin” tai ”Can’t Stop Partyingin” kaltaista epätoivoista valtavirtapoppia, Cuomo kääntyi lopulta vanhan yleisönsä puoleen, joka on vuodesta toiseen seurannut yhtyettä uskollisesti, olivat uudet levyt kuinka suuria pettymyksiä tahansa; niiden, jotka ovat elätelleet toivoa yhtyeen paluusta kulta-aikoihin.

Vuonna 2010 Pinkerton julkaistiin uudestaan, ja Cuomo alkoi puhua siitä ensi kertaa lämpimin sanankääntein. Julkaisua seuranneina vuosina levystä oli muotoutunut kulttiklassikko, joka on nostettu etenkin emomusiikin kulmakiveksi.

Pitchforkin haastattelussa Cuomo nimesi sen itselleen viime vuosien tärkeimmäksi levyksi. Yhtye soitti levyä innokkaille yleisölle kiertueella.

”So it was a great feeling of validation from the fans, for this album that was so personal to me and had been such a source of pain for years. To feel loved and accepted for this very honest part of myself was inspiring.”


Kiinnostava vastakohta neuroottiselle yleisösuhteelle löytyy Apulannasta.

Ensin on kuitenkin syytä huomioida yhtäläisyyksiä (mistä assosisaationi varmaankin kumpusi). Ehjän (1996) ja Kolmen (1997) paikkeilla oli Apulannan ilmeisin Weezer-vaihe. Konkreettisin esimerkki siitä on jälkimmäisen piiloraita, joka on koostettu kahdesta Pinkertonin kappaleesta: säkeistö on ”Pink Trianglesta”, kertosäe ”Good Lifesta”.

”Emme kehdanneet laittaa sitä biisiluetteloon, joten sujautimme sen piilokappaleeksi”, kertoi Sipe Santapukki myöhemmin Rytmissä.2  Samassa haastattelussa Toni Wirtanen kertoo kuulleensa Weezeriä ensi kertaa vuonna 1994, mikä oli ”unohtumaton kokemus”.

Yhtyeellä on sittemmin – ja sitä ennenkin – ollut muita keskeisiä innoittajia eri vaiheissa, kuten Misfits, Nirvana, alternative rock ja nu-metal. Myöhemmin kaikki vaikutteet ovat muovautuneet varsin tunnistettavaksi Apulanta-soundiksi.

Apulanta tavoitti Suomen mittakaavassa sen kansan suosion, jota Cuomo maailmalla himoitsi. Yleisö on varsin laaja-alaista, ja kollektiiviseen tajuntaan tarttuneita hittejä on keikkasetin verran. Keikoilla on kaikkia pienistä lapsista vanhuksiin.

Yhtye ei ole missään vaiheessa tehnyt erityistä kurssinkorjausta puhumalla ”vanhaan” palaamisesta, vaan se on jatkanut valitsemallaan linjalla. (Vaikkei mitään erityisen kiinnostavaa ole sitä toteuttamalla saanut aikaan, ainakaan näin vanhempien levyjen ystävän näkökulmasta.)

Viime vuonna yhtye kuitenkin äänitti uudestaan debyyttilevynsä Attack of the A.L. People (1995) uusiksi. Kyseessä oli historian uudelleenkirjoittamista itseä miellyttäväksi; ei kulta-aikojen havittelusta. (Myönnettäköön, ettei kyseessä mikään palaamisen arvoinen kulta-aika ollutkaan. Levyllä ei ole erityisen innokkaita ystäviä fanienkaan keskuudessa.)

Siinä missä Weezerin paluu vanhaan on kummunnut epätoivoisesta miellyttämisenhalusta, Apulannan paluussa oli kyse enemmänkin bändin itsensä miellyttämisestä. Se on asenteena esimerkillinen. Yhtye ei kuulu vanhoille faneilleen, ja hyvä niin.


1 Cuomon etäisyys on kiinnostavaa. Marc Maron saa yleensä WTF-haastatteluissaan vieraansa avautumaan aroistakin asioista, mutta Cuomoa ei. Kyökkipsykologin näkemykseni on, että Pinkertonin vastaanoton jälkeen Cuomo ei ole enää halunnut asettaa itseään samalla lailla tulilinjalle paljastamalla liikaa itsestään ja mielenliikkeistään.

2 Sipe kehtasi kuitenkin laittaa nimiinsä kaksi muuta Weezerin kappaletta. Anna Erikssonin vuonna 2005 ilmestyneen Sinusta sinuun -levyn kappale ”Ei se mennyt niin” on Make Believen (2005) ”Haunt You Everyday”, ja ”Turhaa” on saman levyn kappale ”This Is Such a Pity”.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s