Syyskuun elokuvapäiväkirja: Inside Out – Mielen sopukoissa, Cobra, Citizenfour

inside-out

Kuukauden suosikkielokuva: Inside Out – Mielen sopukoissa

Friday (1995)
ohjaus: F. Gary Gray
**

Päämäärättömänä hengailukomediana Friday on ajoittain kelpo: siinä on miellyttävän rento ote ja sopivan epämääräisiä pieniä tapahtumia antamassa normaalin elämän ja huolettomuuden tekstuuria. Lopulta sillä vain ei oikein ole mitään erityisen kiinnostavaa pointtia johon se päätyisi. Kevyellä palloilukomediallakin sellainen sopisi olla – ehkä jopa enemmän kuin tarinaltaan tiukemmalla komedialla, joka oikeuttaa olemassaolonsa tiukemmin kerrotulla tarinalla. Friday kertoo kivoja vitsejä ja antaa Chris Tuckerin esitellä maneerejaan, mutta ei saa tehtyä sitä hyvässä teoksessa. Toki mukana on pointti miehenä kasvamisesta ghetoissa ja aseiden käytöstä, mutta sekin tuntuu ohimenevältä.

Ice Cuben asteittainen kokemattomuus koomikkona näkyy usein, ja Tucker ottaa elokuvan hallintaansa. 21 ja 22 Jump Streeteissä Ice Cube on jo mestarillisen hyvä, etenkin kun vanhuus ja auktoriteetti istuvat hänelle paremmin kuin nuoruus ja päämäärättömyys.

From Dusk Till Dawn (1996)
ohjaus: Robert Rodriguez
****

From Dusk Till Dawnin genrenvaihdos loppupuolella on tehokas, koska se pakottaa katsojan liki väkisin ottamaan jotain kantaa siihen, kummasta elokuvasta hän pitää: alun tarantinomaisesta keskustelutoiminnasta vai lopun rodgriguezmaisesta kauhusplatterista. Luovan työn asiantuntija kehottaisi valitsemaan vain yhden idean ja keskittymään siihen, mutta Rodriguez ja Tarantino päättivät tehdä molemmat, koska miksi ei. Mashup saa voimaa siitä, kuinka hyvin eri osat tukevat toisiaan: alun painostavat keskustelut luovat vahvoja kuvia hahmoista ja heistä henkisillä äärirajoillaan, kun taas jälkimmäinen puolisko keventää otetta ja luo kuvia heistä fyysisillä äärirajoilla. Fyysisillä äärirajoilla oleminen on jotain, mitä voi helpommin käsitellä; on tietynlainen huojennus, että elokuva päättyy splatterilotteluun, koska pankkiryöstäjien psykologisen kauhun jatkuminen läpi elokuvan olisi ollut hirvittävämpää.

Inside Out – Mielen sopukoissa (2014)
ohjaus: Pete Docter
*****

Kun ensi kertaa masennuin yläasteikäisenä, voimakkaimpana kokemani oire oli se, että en pystynyt hymyilemään ja iloitsemaan muiden kanssa. Ja minähän halusin nauraa ja pelleillä vanhaan tapaan, mutta en pystynyt. Irtosin sosiaalisista ympyröistä vastentahtoisesti, uudesta kyvyttömyydestäni tuskastuneena. En halunnut olla yksin, mutta muiden kanssa oleminen oli liian vaikeaa. Yritin tsempata itseni nauttimaan muista ihmisistä ja seurasta, mutta en pystynyt. Sitä jatkui useampi vuosi ja ehdin jo luulla apeamielisyyttä ja epäsosiaalisuutta pysyviksi luonteenpiirteikseni. Onneksi ne eivät olleet. Melankoliaan saatan olla taipuvainen, mutta onnekseni huomasin, ettei se ole vastakkaista ilon tuntemusten kanssa.

Tuollaisia asioita Inside Out saa miettimään, ja siinä on sen suurin sensaatio. Se tiivistää ihmisen tunne-elämän ja psyykkisen kehityksen oivaltavasti ja saa lähestymään omaa ajattelua uudella tavalla. Se ei ole mikään pieni asia, varsinkaan lapsille suunnatulta viihde-elokuvalta. Uskon vakaasti, että Inside Outin katsominen lapsena tekee paremman aikuisen.

Citizenfour (2014)
ohjaus: Laura Poitras
*****

Citizenfour osoittaa, kuinka post-maailmassammekin me oikeat, länsimaissa matelehtivat ihmiset saatamme joutua ihmisoikeusrikkomusten uhreiksi. Kuinka meistä ja meidän ajatuksista ja tekemisistä välitetään, vaikka meistä välitetäänkin vain siksi, että olisi (oletettavasti) vaarallisempaa jos ei välitettäisi.

Cobra (1986)
ohjaus: George P. Cosmatos
**

Arnold Schwarzeneggerin Commando on yksi ehdottomista suosikeistani kaljoittelutoiminnaksi. Elokuvan itsevarma hölmöys herättää joka katselulla samoja puoliksi ällistyneitä ja ilahtuneita naurunpuuskahduksia. Elokuvan otteessa sekoittuu hienosti itsetietoinen pölhöys vakaan kerronnallisen aikomuksen kanssa. Tarina on yksinkertaistettu neandertaalisen yksinkertaisimmilleen – Tyttö viety, pelastaa tyttö! –, mutta se yksinkertaisinkin tarina kerrotaan juuri riittävällä huolella, niin että toiminnalle on hyvät raamit joissa elää.

Cobrasta en nauttinut puoliakaan yhtä paljon, vaikka se sisälsikin joitakin ihastuttavan typeriä hetkiä. Syitä pettymykseen on useita. Käsikirjoitus on täynnä sitä Sylvester Stallonen sanailua, joka ei koskaan ole niin näppärää kuin Stallone sen luulee olevan. Tarina on typerällä tavalla typerä; se kiinnittää huomiota siihen, kuinka mössöistä epäjohdonmukaisuutta ja tapahtumaköyhä se lopulta on. Stallonen roolisuoritus nimihahmona romahtaa kivuliaan itsetiedottoman ja masturbatorisen poseerauksen puolelle – se on jo valmiiksi luotu puolivillaiseksi kulttiroskaksi.

Oma lukunsa on myös se, kuinka Cobran oikeistolainen ja perin epädemokraattinen viesti puskee läpi. Onkin huvittavaa, kuinka täysin tiedostamatta Stallone jättää sen, kuinka Cobran tappolinja kuuluu samalle jatkumolle elokuvan pahisten (olemattomasti avatun) sosiaalidarwinismin kanssa. Elokuvan hyvästäkin hölmöilystä nauttiminen muuttuu vaikeaksi, kun se työntää kaikista hölmöintä oikeistolaisfantasiaa samalla kurkusta alas.

We Are Twisted F*king Sister! (2014)
ohjaus: Andrew Horn
**
(R&A)

Dokumentaristin pahin virhe on luulla liikoja materiaalistaan. Andrew Horn tekee kaksituntisen dokumentin Twisted Sisteristä, joka loppuu juuri yhtyeen 1980-luvun menestyksen partaalle. Lopussa sanotaan sen olevan oman tarinansa arvoinen. Ei ole. We Are Twisted F*cking Sister! on pahimmanlaatuista faniapologiaa: se kertoo yhtyeen ”uskottavammasta” 1970-luvusta, joka usein unohdetaan yhtyeen profiloituessa muoviseksi kasaripelleyhtyeeksi. Dokumentti käy puuduttavan tarkasti läpi, kuinka Twisted Sister keikkaili New Yorkin lähiöalueilla, kasvatti yleisöään ja haki epätoivoisesti levytyssopimusta. Ihan kiinnostavaa, mutta ei todellakaan kahden tunnin ajan kiinnostavaa. Pakarat alkoivat puutua ja odotin uutta näytöstä tarinassa, mutta sitä ei tullut.

Varsinainen musiikkidokumenttien Hobitti.

The End of the Tour (2015)
ohjaus: James Ponsoldt
***
(R&A)

Kirjoitus elokuvasta.

Björk: Biophilia Live (2014)
ohjaus: Nick Fenton, Peter Strickland
**
(R&A)

Keikkataltioinnit ovat hankala lajityyppi: toisaalta niiden usein odotetaan olevan uskollisia taltiointeja esiintymisistä, mutta niillä on myös mahdollisuus olla jotain enemmän: vaikkapa musiikkivideomaisia taideteoksia, joissa visuaalisista mahdollisista otetaan kaikki hyöty irti. Odotin sellaista Björkin Biophiliasta, etenkin kun kaikki artistia ja levyä ympäröivä on ollut visuaalisesti niin räiskyvää. Taltiointi sisälsi jonkin verran yritteliään puoleista visuaalista häröilyä, mutta pääasiassa se nojasi keikkataltiointiin, joka ei ollut erityisen kekseliäästi kuvattu. Eikä keikkakaan ollut erityisen kekseliäs, lähinnä himmailevan varovainen. Björkin tuoretta minimalistista elektrokokeilullisuutta on helppo arvostaa, mutta siitä on hankala välittää. Taltiointi puuduttaa ja unettaa.

Live From New York! (2015)
ohjaus: Bao Nguyen
**
(R&A)

Saturday Night Live -dokumenttina Live From New York! poikkeaa kaavasta siinä, kuinka vähän se keskittyy 1970-luvun suurien miespersoonallisuuksien, kuten John Belushin ja Chevy Chasen egoihin, ja kuin mielenosoituksena keskittää jo varhaisessa vaiheessa ison palan ajastaan pohtiakseen SNL:n naisten ja tummaihoisten näyttelijöiden asemia. Se on leimallisesti uutta ja vaihtoehtoista historiankirjoitusta, jolle on paikkansa; jos ei muuten niin dokumentti toimii tyypillisten SNL-tarinointien täydentäjänä. Se jättää kuitenkin suuria siivuja historiasta pois ja keskittyy esimerkiksi 9/11-iskun jälkeisen ajan mehusteluun ja viimeiset parikymmentä minuuttia taputtelee sarjaa selkään siitä, kuinka relevanttina se on pysynyt, koska SNL:n Lonely Island -raptrio oli iso internetissä.

El Club (2015)
ohjaus: Pablo Larraín
****
(R&A)

Kirjoitus elokuvasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s