Tilkka kahvimaitoa

kahvimaito

”Kahvimaito” on ensimmäinen Arttu Wiskarin kappale, joka on todella lumonnut minut huonoudellaan. Vaikka ”Mökkitie” särähtikin korvaan laskelmoivalla nostalgiallaan, sen todellinen typeryys rajoittui vain muutamaan kohtaan, kuten isoisään, joka kertoi tarinoita jatkosodasta ja ”siitä alikersantti Rokasta”.

Viimeksi kiinnitin huomioni ”Sirpaan”, joka oli hämmästyttävän suora Leevi and the Leavings -pastissi, mutta ilman älyä, tyyliä ja hyvää kerrontaa. Sen huonous viihdytti mutta myös masensi, kun suurin osa ihmisistä ei tuntunut huomaavan eroa aidon ja halpakopion välillä.

Mutta ”Kahvimaito”, voi pojat! Sävellys on samankaltaista Göstan jäljittelyä ja sovitus mautonta diskoiskelmää epämiellyttävin Pet Shop Boys -vivahtein.

Herkullisen kappaleesta tekee kuitenkin vasta teksti.

Siinä kertoja pokaa vappuna yksinhuoltajaäidin baarista. Kun hän on poistumassa kertojan kotoa, pamahtaa kertosäkeen pyyntö:

Ymmärräthän sä sen
sitä kestäisi en,
jos ei viimeöinen tunne ollut aitoa
Nyt keräät kamojas pois
viel yksi pyyntö ois
Saanko rinnoistasi tilkan kahvimaitoa

Olen kuunnellut koko illan kappaletta yhä uudestaan.

Saanko rinnoistasi tilkan kahvimaitoa.

Kun Arttu Wiskari laulaa säkeen Saanko rinnoistasi tilkan kahvimaitoa keskellä pateettista rakkaustarinaa, tulee hänestä oitis kiinnostavalla tavalla huono artisti, verrattuna aikaisempaan vain huonoon artistiin. Miten kukaan voi kirjoittaa säkeen ymmärtämättä – tai ainakin jättämällä käsittelemättä – sen implikaatiot? Romanssi esitellään surullisena ja kertoja tihkuu empatiaa (Pyysit romantiikka sanoin oota / laitoin soimaan Kaija Koota / itkit yyhoon kyyneleitä), mutta samalla hän kuitenkin toivoo äidin antavan rinnastaan tilkan kahvimaitoa. Hän haluaa hyödyntää yksinhuoltajaäitiä kulinaristisiin nautintoihinsa.

Toinen implikaatio on se, että kertoja on eräänlainen ”mieslapsi”, joka asemoituu lapsen viereen jakamaan äidin antimia. Perhe-elämä, josta kertoja haaveilee (Mä hommaan isomman asunnon / ja kohta paikkas kunnossa on / Ammutaan uusi Amorin nuoli / en tahdo olla pelkkä isäpuoli) tuskin tulisi olemaan niin idyllistä, kun mies janoaa samaa maitoa kuin oma lapsi?

Ja suhtautuu äitiin lypsylehmänä, minkä voi toisaalta tulkita miehiseksikin positioksi. Hänhän kehaisee, että multa löytyy kädentaitoa / saada tilkka kahvimaitoa, joten ehkä hän hahmottaa itsensä jonkinlaiseksi lypsäjäksi, mitä ikinä se voisikin tarkoittaa.

Jos kappale käsittelisi ristiriitaa omien isähaaveiden ja absurdin käytöksen välillä, se saattaisi olla syvempi ja hallitummalla tavalla hauskempi, mutta oitis vähemmän herkullinen.

Saanko rinnoistasi tilkan kahvimaitoa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s