Hyvin lyhyesti ensimmäisestä Mad Maxista

image

Mad Max (1979) on hyvä esimerkki tietynlaisesta 1970- ja 1980-lukujen toimintaelokuvasta.

Sellaisesta, jossa on pienehkö budjetti, mutta rohkeita stuntteja ja isoja räjähdyksiä.

Joka tuntuu koostuvan yksinomaan tyylistä, eli nahkatakeista ja komeista autoista.

Puhetta on niukanlaisesti, eikä sitä käytetä lainkaan juonen edistämiseen vaan jutusteluun, joka on sävyltään joko a) raivokasta tai b) kujeilevaa, riippuen onko kyseessä päähenkilön vihollinen vai rakastettu.

Tärkeiden sanojen vähyydestä tulee tunne, että kaikki maailman sanat olisivat menettäneet merkityksensä, ja on jäljellä vain puhe tekstuurina; karkeana sosiaalisuuden muotona.

Maailma on kuvia, jotka eivät noudata tarinan logiikkaa tai välitä, pysyykö katsoja tapahtumien tasalla, koska niillä ei ole väliä.

Musiikkia on paljon, eikä se tunnu välittävän, onko sille oikeasti tarvetta.

Elokuva loppuu kesken, koska puolitoista tuntia tuli täyteen. Elokuva osoitti olevansa oikea elokuva, vaikka tarina jäisikin kertomatta loppuun.

Mad Maxia on hankala pitää hyvänä elokuvana, mutta siitä on helppo pitää, kuten The Warriorsista (1979), Streets of Firesta (1984) ja The Wraithista (1986).

Tyyli ja asenne: 70- ja 80-luvun kiinnostavimmat toimintaelokuvat kiteytettynä.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Hyvin lyhyesti ensimmäisestä Mad Maxista

  1. Hyvin tiivistetty tuo Mad Max! Tiedätkö, minä huomasin pitäväni jotenkin kaikessa kömpelyydessäänkin tästä eniten kun sen vuosikymmenten jälkeen udelleen katsoin. Asfalttisoturia aika on syönyt enemmän. Tarkoitan yleisilmettä. Puvustus on kuin 80-luvun jumppavideiosta.. se yks nainen varsinkin… Uusimmasta en pitänyt sen ylienergisyyden vuoksi kun se tekee elokuvista liian aineettomia, paperisia. Jotenkin massa puuttui keronnasta… Tuon eka Maxin töppäys on loppu. Kauhella vaivalla rakennetaan arkkipahista siitä jengipäälliköstä ja sitten se kuolee ensin ja vielä helpommin kun sen käskyläinen. Kosto ei tuntunut kyllin suloiselta. Katoppa se muuten amerikkalaisella ääniraidalla. Hahmoista tulee vielä huvittavampia. Se nahkahousuinen poliisi varsinkin örisee dubatulla englannillaan koomisesti kuin italowesternissä..

    T. Juha

    Tykkää

    1. Kieltämättä ensimmäinen osa on ilmeeltään ajattomampi verrattuna kahteen jatko-osaan. Niitä en ole vuosiin katsonut, kun jatkuvat puolella silmällä katsotut myöhäisillan televisionäytökset saivat vähän turtumaan niille. Blu-rayt odottavat hyllyssä, jos sitä uskaltautuisi taas katsomaan, ovatko miten vanhentuneet.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s