Lyhyesti vaalituloksesta

image

Tuloksen hahmottaminen Suomen konservatiivien voimannäyttönä ja voivottelu Suomen vaipumisesta henkiselle keskiajalle on väärästä näkökulmasta katsomista ja liioittelua. Syyt Keskustan ja Perussuomalaisten vahvuuteen löytyvät kaikista muista puolueista ja edellisestä hallituksesta, joka oli hajanaisuudessaan ja toimettomuudessaan katastrofaalisen huono.

Jo vaikeiden hallitusneuvotteluiden vuoksi vuonna 2011 olisi pitänyt järjestää uudet vaalit, aivan kuten olisi pitänyt myöhempinä vuosina, kun hallituspuolueet keskittyivät omaan kinasteluunsa eivätkä saaneet päätöksiä tehtyä. Vielä kun valtiovarainministeri hyppäsi kesken kaiken lobbariksi, pääministeri katosi virkatehtäviin ulkomaille ja uusi pääministeri suhtautui ministerinsalkkuihin kuin farmijoukkueen valmentaja, joka antaa pelikokemusta nuorille lupauksille, ja kun edeltäjien tekemät päätökset kumottiin häijysti, on hämmästyttävää miten hallituspuolueiden äänimäärä ei ollut tuon pienempi.

Oppositiossa ei täytynyt olla kuin hiljaa, ja voitto tuli. Vain kun muut kämmäilevät niin railakkaasti voi Juha Sipilä, jonka ainoat ansiot ovat rehdiltä suomalaiselta tavisinsinööriltä näyttäminen ja vaikuttavan oloinen puhe taloudesta (vaikkakin sisäisesti ristiriitainen ja asioita todella ymmärtämätön), olla houkutteleva vaihtoehto. Päämiesmäinen tyyni olemus on tärkeämpää kuin esimerkiksi mistään mitään mieltä oleminen, mistä Sipilä ovelasti pidättäytyi läpi vaalityönsä.

Sdp:n tuloksesta en osaa olla vahingoniloinen, koska olen henkisesti keski-ikäinen villapaitademari, mutta ennakoitu se oli. Antti Rinteen epätoivoinen valinta puheenjohtajaksi näyttäytyi juuri sellaisena, ja ainakin minun on mahdoton hahmottaa puolueen todellista linjaa, saati mihin he itse kokevat puoluekentällä profiloituvansa. Ilmeisesti perussuomalaisten ja keskustan vanaveteen, ja tulos olikin sen mukainen. Jos puolue menee vasemmistoliiton ja vihreiden seuraksi oppositioon, sillä olisi mahdollisuus tehdä sieltä käsin ärhäkkää vasemmistolaista oppositiopolitiikkaa ja terävöittää linjaansa.

Sille voisi olla kysyntää, jos keskusta toteuttaa suuria leikkaushaaveitaan ja lähtee purkamaan hyvinvointivaltiota. Vaikka tulos hirvittää, olen oudolla tavalla siihen tyytyväinen: ainakin on mahdollisuus, että jotain saadaan aikaiseksi. Kansalaisia ja muita puolueita suututetaan, mutta ainakin jotain päätöksiä tehdään. Sen pitäisi olla politiikassa minimivaatimus.


Mutta olihan tuloksessa vähän jotain hyvääkin, nimittäin nuoria ja fiksuja ehdokkaita meni mukavasti läpi. Vasemmistoliitosta Li Andersson ja Hanna Sarkkinen, Vihreistä Emma Kari ja Ozan Yanar, SDP:stä Nasima Razmyar, Ilmari Nurminen ja Joona Räsänen, ja vaikka poliitikastaan en välitä, niin Kokoomuksestakin Wille Rydman.

Setäkaartista iloitsen Timo Harakan (sdp) ja Juhana Vartiaisen (kok) läpimenosta.

Kuva on täältä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s