Hieman isompi The Tallest Man on Earth

image

The Tallest Man on Earthin tulevan levyn ensimmäinen julkaistu kappale, “Sagres”, meni minulta ohi. Tänään julkaistiin “Dark Bird Is Home”. Se on varsin tyypillinen laulu artistilta: pehmeää folkpoppia koukuttavilla kitaramelodioilla, joita Kristian Mattson jollain ilveellä soittaa komppailunsa ohessa ja samalla nolaa jokaisen laulaja-lauluntekijän, joka rämpyttelee samoja tylsiä sointuja samoina käännöksinä kuin kaikki edeltäjänsä. Mattsonin soitto on koristeellisuudessaankin vimmaista, ja rönsyilevässä monimutkaisuudessaan se tuntuu olevan samaa maata artistin dylanmaisen laulannan kanssa.

Dylanmaisuus ei iske “Dark Bird Is Homesta” läpi juurikaan; laulu on sävyltään aavistuksen pehmeämpää. Kun kappale on kolmen minuutin ajan vain säestetty kitaralla, pelmahtaa kuvaan rumpukomppi, ja hetkeä myöhemmin massiivinen – mutta ihailtavan ilmava – sähkökitaroiden, syntetisaattoreiden ja perkussioiden valli. Huomaamatta The Tallest Man on Earth kasvoi oikeaksi yhtyeeksi.

Vielä kappaleen alkupuolella jokainen Mattsonin nielaisu ja hiljaa, hieman mikin ohi laulettu falsettimelodia on kuultavissa, juuri niin kuin välittömän tuntuisessa folk-musiikissa yleensä. Kun rumpukomppi astuu mukaan, tuntuu kuin rumpali olisi vain liittynyt soittelemaan Mattsonin seuraan samassa tilassa. Ja kun loppu yhtye saapuu, hypähtää kappale suoraan sellaiselle kauneuden tasolle, jonne artisti ei yksinään voisi päästä, kirjoitti sitten kuinka hienoja kappaleita tahansa ja soitti niitä kuinka hyvin ikinä. Juuri näin kannattaa muuttua yhtyeeksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s