Lyhyesti ruokakaupan hieman kummeksuntaa herättäneestä iskelmälöydöstä

Julkisilla paikoilla musiikin pakkosyöttäminen on pahuutta. Täyttä pahuutta. Huonolle musiikille altistuminen riepoo, vaikka kuinka yrittäisi löytää kappaleista hyviä puolia, mikä ei popmusiikin ystävänä ole erityisen vaikeaa, mutta ei sellaiseen aina riitä voimat. Kun pitäisi kuitenkin valikoida kurkkuja ja miettiä rahatilannetta ja viitsiikö taas ostaa kaljaa.

Kuulin vahingossa jotain hyvää, kun kävin ruokakaupassa. Kuulin Timo Kiiskisen kappaleen Näiden tähtien alla.

Kappale kiinnitti huomioni, koska en heti tiennyt mitä se on. Radiokappale pitäisi voida profiloida silmänräpäyksessä. Kappale on Coldplayta ja U2:a muistuttavaa, maailmoja syleilevää stadionpoppia, mutta samalla täyttä iskelmää. Tarkemmin: keski-ikäistä iskelmää. Kypsällä tavalla haikeaa.

Laulumelodia on huomaamattomalla tavalla koukuttava. Tuotanto kuulostaa radioon optimoidulta, mutta silti ilmavalta ja suorastaan kauniilta. Väliosan kitaramelodia rikkoo näppärästi yltiöherkkää tunnelmaa. Lopun modulaation tunnelmankohotus tuntuu jopa hienovaraiselta, mitä modulaatio ani harvoin on.

Kyseessä on siis erittäin onnistunut popkappale.

En tunne Timo Kiiskisen tuotantoa. Ilmeisesti hän on kirjoittanut kappaleita useille muille iskelmäartisteille ja julkaissut soololevyjä 1990-luvulta alkaen. Kiiskisen tuleva levy, jonka on tuottanut Egotripin entinen rumpali Sampo Haapaniemi, ilmestyy ensi vuonna Kaiho Recordsin kautta. Kaihon artisteihin lukeutuvat Tuure Kilpeläinen, Samuli Edelmann sun muita sen sellaisia.

Todennäköisesti tuottajan takia mieleeni tuli kappaleesta Egotripin edellislevy, erinomainen Pilvien alla, maan päällä. (Tuotannoissa on kyllä samankaltaisuuksia.) Levyllä Egotrippi versioi Knipin ja Mikin kirjoittamia kappaleita, joita muut artistit ovat levyttäneet. Kirjoitin levystä viime vuonna Rumbaan positiivisen arvion, jossa hanakasti hämmästelin sitä, miten tylsämieliseltä ja innottomalta vaikuttanut levy olikin yllättäen hyvää popmusiikkia. Ilmeisesti ajattelin, että ennakko-odotuksillani on jotain merkitystä levyyn suhtautumisessa. Mahdollisesti onkin.

Timo Kiiskisen kohdalla voisin myös ennakkoon hirttäytyä joihinkin lukuisista ennakko-odotuksistani ja sen jälkeen ylistää artistia siitä, että hän ei mahdukaan mihinkään kapeista lokeroinneistani.

Se olisi turhanpäiväistä neppailua, sillä onhan kyseessä lopulta melko tavanomainen popkappale, jonka tuotanto vain on sellaisilla pienillä tavoilla huomiota herättävää, että se sekoittaa kaikista tarkimpia genrejaotteluja.

Ennakko-odotukset jan niiden ylittäminen sikseen. Sen sijaan tyydyn iloitsemaan sitä, että löysin hienon kappaleen odottamattomasta paikasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s