Voima-lehti ja litteroinnin reiluus

image

Voiman uusimman numeron kannessa kerrotaan lehden tavanneen “työttömien virallisen äänitorven”, Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja Lea Karjalaisen.

Kaksi Voiman avustajaa haastatteli Karjalaista. Haastattelusta julkaistiin noin kolmasosa suoraan litteroituna tekstinä.

Juttu on (ainakin minulle) melkoinen skuuppi, sillä se paljastaa, että Suomen työttömiä edustaa korkeimmalla poliittisella tasolla henkilö, jonka osaaminen on kyseenalaistettavissa. Tällä hetkellä julkisuudessa puhutaan sosiaaliturvan vastikkeelliseksi muuttamisesta, jota ajavassa työryhmässä Karjalainen istuu. Toisin kuin esimerkiksi ministeri Paula Risikko sanoo, Karjalaisen mielestä vastikkeellinen työ voisi olla vain jotain yksilöä aktivoivaa puuhaa, kuten “kirkkokuorossa laulamista” tai “kansalaisopistossa opiskelua”.

Karjalainen: Minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon teatteria. Mä haluaisin, että siinä olisi kuoro ja siinä olisi luontopolkuja, siinä olisi metsä, vaellusretkiä, siinä olisi… nn… niin paljon vaihtoehtoja semmoseen toimintaan, mihin ihmisillä, missä ihmiset saisivat uusia kokemuksia.

Kaukonen: Mutta sä et puhu ollenkaan töistä?

Karjalainen: Mä puhun siitä, että ihmiset lähtevät kotoa pois.

***

Karjalainen: Rakennetaan mattokutomoita ja… öö.. pitkäaikaistyöttömät alkavat korjaamaan kuntien työntekijöiden haalareita ja lyömään uusia nappeja niitten lähteneitten tilalle.

Haastattelussa Karjalainen esimerkiksi kutsuu työttömiä loisiksi, “hekottelee puhuessaan”, puhuu “värähtelevällä” äänellä, liikuttuu ja tekee kaikkea muutakin, mitä tavallinen poliittinen toimija ei haastattelussa tee. Karjalainen vieläpä lopettaa haastattelun kesken kaiken.

Karjalainen: Voitte poistua. Haa- haastattelu on päättynyt.

Kaukonen: Aa, minkä takia?

Karjalainen: Em.. Mä en vaan kestä teitä ennää…

Kaukonen: Siis anteeks, oliko joku tietty kysymys?

Karjalainen: Oli. (ropeltaa jotain, luultavasti mikrofonia pois) Joo.

Kaukonen: Siis anteeks, olisiko tässä joku tietty aihe, joka ei… Mikä ei?

Karjalainen: Saatte pakata tavarat. Minä haluan nyt lopettaa…

(Karjalainen lähtee kohti aulasta pienempään huoneeseen johtavaa ovea. Menee huoneeseen sisälle, ei kuitenkaan sulje ovea. Kertoo sieltä alaiselleen, että tämä voi lähteä, että hän sammuttaa valot ja sulkee ovet.)

Haastattelu vaikuttaa tekstin perusteella kiehtovalta ja oudolta tapahtumalta. Tilanteen muuttaminen suoraan tekstiksi on ainakin näennäisesti reiluin tapa kuvata tilanne mahdollisimman autenttisesti.

Suora litterointi korostaa Voiman jutun hakemaa kuvaa kyvyttömästä, höperöstä ihmisestä liian korkeassa valta-asemassa, sillä kenen tahansa ihmisen puheet vaikuttavat helvetin typeriltä suoraan litteroituina. Ihmiset pitävät outoja taukoja, käyttävät täytesanoja, höpisevät pitkiä, epämääräisiä virkkeitä ja kompastelevat sanoissaan.

Haastattelun julkaiseminen litteroituna tekstinä on jotenkin voimamaista: lehti on journalistisesti hyvällä asialla paljastamassa epäkohtia, mutta tekee sen tarpeettomasti ylilyöden. Kainalojutun otsikko on “Eliitin puudeli”, jos pääjutusta jäi vielä epäilyksiä.

Haastattelusitaateista journalismissa on monta käytäntöä. Jotkut jättävät sitaatteihin enemmän puhekieltä, jotkut muuttavat kaikki sitaatit kirjakieleksi. Jutun konteksti ja toimittajan tarkoitusperät sen yleensä määrittelevät. Suora litterointi on harvinaisempaa, koska se on kohteelle armotonta – ja usein vaikeaa luettavaa, kuten Voimankin juttu oli.

En kuitenkaan sanoisi, että Voimaa olisi mahdotonta ottaa vakavasti tällaisten ylilyöntien takia. Lehti tekee usein tärkeää ja fiksua journalismia, ja lasken tuonkin jutun noihin kategorioihin ongelmista huolimatta. Olisi kuitenkin helpompi ottaa lehti vakavissaan, jos se pyrkisi etenkin näin tärkeiden juttujen kohdalla neutraalimpaan katsantokantaan ja antaisi jopa pahiksilleen mahdollisuuden esiintyä tasapainoisina ihmisinä. (Pidin kovasti esimerkiksi viime vuonna julkaistusta Jutta Urpilaisen haastattelusta, joka oli tiukka mutta asiallinen.)

Ja joo: kaikki journalismi on väkisinkin asenteellista koska siinä valitaan aina kuitenkin näkökulma, neutraalius on vain illuusio ja blaa blaa, mutta jotkin lehdet ovat asenteellisempia kuin toiset. Tietenkin lehdistön pitää olla jämäkkä ja armoton ja jotain mieltä, mutta sitä voi olla myös reilusti ja fiksusti.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s