Miten musiikkia kuunnellaan

image

Harhailin Sun Kil Moon –kirjoituksessani miettimään musiikinkuuntelutapojani. Kuuntelen jokaisen levyn kerran keskittyneesti cd-levyltä ilman, että teen mitään muuta sen aikana. (Korkeintaan teen muistiinpanoja, teennäinen kun olen.) Siitä on muodostunut minulle ainoa tapa, jolla nykyään voin oikeasti tuntea pureutuneeni levyyn. Joskus huijaan systeemiä kuuntelemalla levyn Spotifysta samalla keskittyneisyydellä. Satunnaisesta nettiin harhailusta huolimatta sekin onnistuu joskus. Käytän Spotifyta yleensä uuden musiikin kuulosteluun tietokoneella notkuessani. Yleensä sellaisten levyjen, joista en ollut niin kiinnostunut. Jos ne osoittautuvatkin todella kiinnostaviksi, pyrin kuuntelemaan ne uudestaan läpi ajatuksella.

Suhtaudun neuroottisella kauhulla ajatukseen siitä, että kuuntelisin jonkin levyn ensimmäistä kertaa iPodista junassa tai lenkillä. Systeemini ei välttämättä ole kaikista sujuvin. (Varsinkaan silloin kun tuntuu, että olen kyllästynyt kaikkiin koneelta löytyviin levyihini, ja tekisi mieli kuunnella jotain uutta lenkillä… mutta vaadittava nojatuolikuuntelu puuttuu.) Menetelmä on kuitenkin auttanut minua suhtautumaan musiikkiin intohimoisemmin ja saamaan siitä enemmän irti.

Tämä kaikki juolahti mieleeni, kun luin Okkervil River -yhtyeen laulaja-lauluntekijä Will Sheffin Talkhouseen kirjoittaman jutun samasta aiheesta. Ingressi kertoo oleellisen: “Okkervil River’s Frontman on How His Disciplined Listening System Restored His Love of Music”.

Sheff kertoo tutusta ongelmasta: iPodin hankkimisen jälkeen koko musiikkikirjasto kulki mukana taskussa, mutta mikään ei tuntunut miltään. Sheff hyppi kappaleesta toiseen, kuunteli 30 sekuntia ja vaihtoi taas. Innostus musiikkiin hiipui.

Ratkaisun Sheff löysi fyysisten rajoitteiden imitoimisesta.

The real freedom in listening happens when you take away some measure of choice and control — when you put a record on and then walk away from the player, letting it spin, your hand unable to skip anything.”

“You don’t have every option in the world at your fingertips, but you have a deeper relationship with the option you’ve taken.”

Sheff alkoi tehdä soittolistoja, joille hän sisällyttää kolme albumia ja nipun muita samanhenkisiä kappaleita, ja kuuntelee listan läpi kolme kertaa, ennen kuin siirtyy eteenpäin muihin levyihin.

I treated them like homework; usually the albums would be related to music I was working on at the time. I would take care always to work in a mixture of music by new bands and older music that was new to me, and I would actively seek out genres of music with which I previously hadn’t been familiar.”

Systeemi tarkoittaa sitä, että uudet levyt voivat joutua odottamaan pitkäänkin kuunteluun pääsemistä. Rasittavaakin levyä joutuu kuuntelemaan kolme kertaa, mutta ainakin silloin saa paremman käsityksen siitä, mikä siinä rasitti.

I realized that what I needed wasn’t more choice and more freedom but more discipline, that discipline would actually make me free, that I needed a way to find my own version of what new technology had taken away. For me, that meant removing infinite control and following one single record at a time repeatedly, all the way, deep into where it was trying to lead me.”

***

Lienee sanomatta selvää, että innostuin järjestelmästä: vielä neuroottisempi tapa tutustua uuteen musiikkiin! Taidan pistää kokeiluun. Ehkä yhdistän menetelmät: kuuntelen levyn kerran cd:ltä, ja sen jälkeen kahdesti soittolistalta.

Olen myös ihminen, joka janoaa keinotekoisia rajoituksia digitaaliaikana. En  kehtaisi myöntää, mutta se on varmaan tärkein syy sille, miksi en lataa musiikkia laittomasti: jos kaikki musiikki olisi käytettävissäni, menisin sekaisin kaikista mahdollisuuksista, ja kokisin kyllästymisähkyn. (Moraalisuus on hyvä kakkonen.)

Spotifyn kanssa sitä on tapahtunut. Tapanani on ollut tehdä mammuttimaisia soittolistoja, joille kerään kaikki edes etäisesti kiinnostavat levyt, joita kuuntelen joku päivä ihan varmasti, kai. Vähän aikaa sitten poistelin jo vuosia sitten lisäämiäni, kuuntelematta jääneitä levyjä listoilta. Jos en parissa vuodessa ole kiinnostunut niin paljon, että olisin kuunnellut levyä edes kerran, tulen sitä tuskin koskaan kuuntelemaan. Ja se on huojentava oivallus: keskityn mieluummin vain siihen musiikkiin, mihin koen jonkinlaista tarvetta paneutua.

***

Vielä sivuhuomiona, että Will Sheff on muutenkin loistava musiikkikirjoittaja. Sheffin kotisivu on lukemisen arvoinen kaikille musiikista kiinnostuneille. Tässä linkit muutamaan suosikkiteksteistäni:

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s