Kappaleet, joista pidin vuonna 2013, osa 1

image

Kuten otsikosta huomaa, en listaa nyt suosikkejani vuonna 2013 ilmestyneistä kappaleista. En tänä vuonna seurannut uutta musiikkia niin aktiivisesti, että kehtaisin tehdä paremmuuslistan.

Olen jakanut kappaleet kolmeen ryhmään sen mukaan, milloin olen tutustunut niihin tai kuunnellut niitä eniten: alkuvuosi, kevät & kesä ja syksy & loppuvuosi. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta ensimmäistä. (Toivon vielä, että jokin kappale mullistaa maailmani joulukuun loppupuoliskon aikana ja päätyy listalle.)

Suurinta osaa kappaleista yhdistää se, että olen nauttinut niistä yksittäisinä kappaleina, en osana levyjä. Monet tämän vuoden suosikkilevyistäni jätin kokonaan ilman edustusta.

Sinkkuvetoisuus saattaa liittyä siihen, että minulla oli hieman levoton vuosi, enkä kuunnellut paljoa levyjä (varsinkaan uusia levyjä), vaan tein soittolistoja yksittäisistä kappaleista, joita kuuntelin torkkuessani junissa työmatkoilla. Kun ostin joulukuun alussa muutaman levyn, ne olivat ensimmäiset sitten toukokuun, ja koko vuoden saldo jää alle kahdenkymmenen. Näin ei ole tapahtunut vuosiin. Pieni etäisyys musiikin seuraamisesta on kuitenkin tehnyt ihan hyvää, ja olen nyt jaksanut taas kuunnella levyjä ajatuksella.

Karsin listan alle kahteenkymmeneen kappaleeseen, että sillä olisi jotain väliä. Jätin väliin kaikki ne biisit, jotka eivät olleet syöpyneet niin syvälle ajatuksiini, ja joista minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa.

(Biisien otsikoissa on kuuntelulinkki.)

Alkuvuosi

Matti Johannes Koivu – Jos muutat mielesi
Samae Koskinen – Spoon River

Vuosi alkoi mukavasti: uudet kappaleet ihailemiltani kotimaisilta laulaja-lauluntekijöiltä. Kumpikin aloitti uransa indiepop-bändeissä, ja kolmekymppisenä nousseet nyt soolourillaan kohtalaiseen suosioon. Ainakin kumpaakin kappaletta on kuultu muillakin radiokanavilla kuin Radio Helsingillä.

Matti Johannes Koivun Jos muutat mielesi on pistävän kaunista iskelmäpop-maalailua, joka poikkeaa aika rajusti parin vuoden takaisesta Toisen maailman nimi -levystä, joka oli taiteellisesti aika tuhti teos – ja Koivun paras levy. Aikaisempi sooloura oli koostunut pääasiassa melko nostalgisesta ja kevyestä popista.

Kappale menee duurissa, vaikka teksti käsitteleekin sisuskaluja repivää pelkoa: mitä jos puoliso ei kohta enää rakasta? “On elämä lopulta vain yhden ajatuksen varassa / kun heräät aamulla ja sanot ettet rakasta” on lohduton säepari. Kaunis duurisävellys tuntuu kuitenkin sanovan, että puhuja on päättänyt ymmärtävänsä tuossa (potentiaalisessa) tilanteessa rakastaan. Ehkä se on sitä kaikista syvintä rakkautta, ettei vastustele eron edessä vaan yrittää ymmärtää? Aika ylevä ja hömppäromanttinen ajatus, mutta kovin kaunis ja puhutteleva.

Tämän kaltaista lohdullista lohduttomuutta ei suomenkielisessä iskelmäpopissa kovin usein kuule.

Spoon River kertoo ihastumisesta. Puhuja on koulupoika, joka on ihastunut tyttöön, ja lainaa otsikon kirjan voidakseen puhua tytölle jostain yhteisestä asiasta. Tarina etenee mutkattomasti, ja tunnelma on naiivin söpö. Mieleen tulee vähän suoraviivaisempi Belle and Sebastian ilman ylitsevuotavia nokkeluuksia. (Samae kirjoitti pari vuotta sitten Ylen sivuille pari vuotta sitten lyhyen blogitekstin suhteestaan yhtyeeseen, mutta en enää löydä sitä.)

Kappaleen sovitus on täynnä herkullisia yksityiskohtia: komea kitaramelodia, siellä täällä pinnalle pulpahteleva jousisektio, kertosäkeen Elton John -piano, falsettistemmat… huikeaa popnörtteilyä! Samaen paluu rikkaampaan tuotantoon tuntuu huojentavalta, sillä Kuuluuko, kuuntelen -levyn livehenkinen tuotanto jätti hyvistä puolistaankin (erityisesti Okke Komulaisen soitto) huolimatta hieman valjun olon.

Ass Ponys – Your Nothing Day

1990-luvun yhdysvaltalainen alt. country on kuuntelemisen arvoista. Jollakin tutkimusretkellä törmäsin Spotifyssa kyseiseen yhtyeeseen. Voimasoittooni päätynyt Your Nothing Day on julkaistu ilmeisesti ainoastaan jollain levy-yhtiön kokoelmalevyllä. Se on hidastempoinen countryballadi, jossa puhuja kertoo rakkaalleen, mitä kaikkea voisi tälle olla. Pedalsteel löytyy, duurisäkeistöt ja mollikertosäe ja haikean kaunis loppu. Ei mitään ihmeellisempää.

“I will be your valentine, first in line to tell you that you’re beautiful
You’re beautiful”

Lovestreams – Shock Corridor

Tammikuun mieluisin yllätys oli Okkervil Riverin Will Sheffin elektroninen sooloprojekti Lovestreams. Ensimmäisenä ilmestynyt kappale Shock Corridor teki vaikutuksen erityisesti tekstillään, joka on Sheffille tyypillisen korkealentoista sanailua, joka kuitenkin koskettaa kursailemattomalla sentimentaalisuudellaan. Kuuntelin kappaletta muutaman työpäivän ajan lumoutuneena, luin lyriikoita ja yritin ymmärtää, mistä on kyse. (Anteeksi työnantajalle hukatusta ajasta.) Kun nollasin viime kuussa Itunes-soittoni, olin kuunnellut kappaleen yli 50 kertaa. Minä harvemmin kuuntelen mitään kappaletta viisikymmentä kertaa vuodessa. (Soitot nollasin samasta syystä, miksi poistin joskus Last.fm-tilini: aloin välittää toistomääristä liikaa. Itunes-soittokertoja seurasin ja muokkasin mieluisikseni jopa siitä huolimatta, että ne näkyvät vain minulle. Kuinka säälittävää se on?)

Kappaleen sointi ei ole millään muotoa ajankohtainen tai muodikas – ainakin jos konsensus on, että elektropopissa on tällä hetkellä muodikasta rap-biitit, utuiset unipop-syntikat ja kaiutettu ujo laulu. Shock Corridorin nykivä rytmi, kirkkaat syntikkasoundit ja kitaramelodiat eivät linkity mielessäni kovin vahvasti edes mihinkään vanhempaan elektronisen popin tyylisuuntaan (tuntemukseni tosin on heikkoa). Se on epäelektrolauluntekijän elektroa.

Oleellisinta on teksti, joka käsittelee nuoruusiän ahdistuksia. En tiedä mitä otsikko tarkoittaa – ainoa googlettelulla löytämäni tieto oli, että kyseessä on Samuel Fullerin ohjaama trilleri 1960-luvulta. Tekstin purkamisessa vierähti tovi, enkä vieläkään väitä ymmärtäväni kaikkia kielikuvia.

Kappaleesta löytyy ehkä vaikuttavimmat itsemurhasta kertovat säkeet, mitä olen koskaan kuullut.

“So punch the day in the face and charge through a haze of gorse.
Behind you, your own mother’s living ghost tears her hair out.
It’s freedom – don’t you want it?”

Okkervil Riverin kappaleissa Sheffilla on usein tapana kirjoittaa hahmojen suulla, mutta tässä kappaleessa puhujaa ei määritellä muuten kuin että kyseessä on varttunut mies, joka muistelee teini-ikäänsä. Kryptisemmän alun jälkeen loppu on suorasanaista ahdistusta, jollaista vain taitava ja itsevarma lyyrikko voi kirjoittaa olematta lattea.

“I’m the light from a star that deserved to implode, and did, six million years ago.”

“I used to lie back in my teenage bed and feel love – so much heart-busting love, just this surge of love for everything, everything, everything…”

“Now I lie on the couch with my brains bashed out and my tools and my toys all lying around, and I wish I could feel that way about really anything, anything, anything, anything…”

Niinkin ison vaikutuksen kuin tämä kappale minuun teki, en ole kuunnellut sitä seurannutta kappaletta There’s Video kuin muutaman kerran. Sen italopop-henkinen sointi tuntui etäiseltä ja pöhöttyneeltä verrattuna Shock Corridoriin, joka on jokaiselta solultaan henkilökohtainen.

Kelpo pojat – Harakanluu

Kelpo pojat oli täysin vieras yhtye suomirockin lähihistoriasta, johon törmäsin sattumalta netissä. Yhtyeen kitaristi on runoilija Tomi Kontion veli, ja lyriikat ovat Tomin käsialaa. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kappaleen kertosäkeessä sanotaan, mutta pidän siitä kovasti:

“Mä otan sun sanasi suuhun
ja puristan iholle kultaa
Sä tartut harakanluuhun
ja rummutat hopeamultaan”

Kontion tinkimätön runollisuus kappaleessa on ainutlaatuista jopa suomenkielisessä rockissa, josta löytyy tinkimättömiä tekstitaitureita vaikka kuinka. En osaa linkittää yhtyettä sen tarkemmin mihinkään suomirockin tyylisuuntaukseen. Musiikillisesti kappale on 1980-lukulaista molli-indiepoppia vähäeleisellä sovituksella. Ilmeisesti yhtyeen muu tuotanto on rockimpaa.

Kevät & kesä

Bird of Youth – Bombs Away, She’s Here to Stay

Will Sheffin kautta bongaamani pikkuyhtye. Yhtyeen nimi on napattu unohdetun indierock-yhtye Rock*A*Teensin levystä, ei elokuvasta Sweet Bird of Youth (1962). Sheff tuotti Phil Palazzolon kanssa yhtyeen ensimmäisen levyn Defender, joka on suureellista indierockia tuhdeilla sovituksilla. Bombs Away, She’s Here to Stay on täydellistä turbopoprockia. Beth Wawernan ääni on tummasävyinen ja matala, mikä luo omaperäistä säröä muuten kovin tutunoloiseen ja klassiseen sävellykseen. Lopun torvihimmailua seuraava kitarapaisuttelu on huikea, ja jo sen takia kappale on kuuntelemisen arvoinen.

The Last – Every Summer Day

Tein itselleni kesällä kymmenen kappaleen pituisen soittolistan maailman parhaista powerpop-kappaleista. Ei mikään helppo tehtävä. Listalle päätyi tuttuja ja itsestään selviä nimiä, kuten Cheap Trick, The Undertones, The Replacements ja Buzzcocks, mutta yksi uusista tuttavuuksista – ja samalla ehkä listan suosikkikappaleeni – on The Lastin huikea Every Summer Day. Löysin kappaleen tältä erinomaiselta powerpop-listalta.

Kappaleessa ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä; kaikki on vain tehty niin tavattoman oikein. On vauhdikas poljento, simppeli sointukierto, lyriikkaa kesällä tytön kanssa kruisailemisesta – kaikkea mitä pitääkin. Kertosäkeen huikea Beach Boys -laulumelodia, stemmat ja syntikkaharmonia hurmaavat jokaisella kuuntelulla. Jos kesäni 2013 kuulostaa joltain kappaleelta, niin tältä. Ei sillä, että olisin tehnyt mitään kesäistä ja kappaleen fiilistä muistuttavaa, kunhan vain kuuntelin tätä.

Bruce Hornsby – Shadow Hand

Okei, ehkä hieman noloa. En silti suostu häpeämään, sillä minulla on mielestäni ihan hyväksyttävä syy tykätä kappaleesta.

Katsoin keväällä Bobcat Goldthwaitin ohjaaman elokuvan World’s Greatest Dad (2009). Siinä Robin Williamsin esittämän isän poika tukehtuu kuoliaaksi masturboidessaan, ja häpeilevä isä lavastaa kuoleman itsemurhaksi. Varmuudelta hän myös kirjoittaa itsemurhaviestin, mikä julkaistaan pojan koulun lehdessä. Isä työskentelee samassa koulussa äidinkielen opettajana. Entiset luokkatoverit ovat vaikuttuneita itsemurhaviestin pistävästä elämäntuskasta ja he pohtivat, jos poika olikin runosielu, jota kukaan ei vain ymmärtänyt – ei se asennevammainen nihilisti, jollaisena poika tunnettiin. Isä, joka on yrittänyt vuosien ajan turhaan saada proosaansa julkaistua, kirjoittaa huomiosta innostuneena poikansa “päiväkirjan”, joka julkaistaan kirjana. Isä saa huomiota, mutta omatunto painaa.

Sen lisäksi että elokuva on sietämättömän hauska, se on koskettava kuvaus siitä, miten elämän merkityksettömyys on kaikista sietämättömintä. Merkityksien luominen merkityksettömään kuolemaan on kovin inhimillistä, ja sitä on myös kunnianhimo aivan sopimattomassa tilanteessa.

Ja elokuva ymmärtää yksinäisyyttä täydellisesti, kuten lopun kaunis repliikki kertoo.

“I used to think the worst thing in life was to end up all alone. It’s not. The worst thing in life is ending up with people who make you feel all alone.”

Isä on suuri Bruce Hornsby -fani, ja automatkoilla poika haukkuu Hornsbya “hinttariksi”. Pojan kuoltua eräs päiväkirjasta lumoutunut tyttö pyytää isältä jotain muistoksi pojasta, ja tämä antaa hänelle pojan “suosikkimusiikkia”, Hornsbyn levyn.

Tuhdin syntikkamelodian johdattama Shadow Hand soi, kun isä kirjoittaa hurmiossa päiväkirjaa. Kappale on hyväntuulista, simppeliä aikuisrockia, jota kuuntelin keväällä aamuisin, kun kävelin Töölönlahden viertä pitkin töihin. Yhdistän kappaleen mielessäni elokuvan positiivisempiin puoliin ja kauniiseen viestiin.

Toki kappaleessa on tökerö rumpukomppi, turskea kitarasoolo, vanhentuneet soundit ja ties mitä muuta noloa, mutta rakastan sitä estottomasti. Tekstiä en lukenut ennen tämän kirjoittamista, enkä tiedä, miksi puhuja kättelee mielikuvitusmiehen kanssa. Minä pidän kappaleesta jo siksi, että siinä mainittiin aurinko.

“I’m shaking my shadow hand
As the sun moves round the bend
With an imaginary man
And we’ll make believe around and around again”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s