Xiu Xiu on musiikillista Sam Pinkiä

Yksi parhaista yhtyeistä, joihin olen viime aikoina tutustunut, on Xiu Xiu, kovin coolia elektro-indierock-avantgarde-taidepoppia soittava yhdysvaltalaisduo. Rakastamani Shearwater versioi yhtyeen kappaleen I Luv the Valley OH! tuoreelle cover-levylleen, mitä kautta Xiu Xiun löysin. Shearwaterin versiointi oli hyvä ja tyylikäs, mutta ei läheskään yhtä intensiivinen kuin alkuperäinen.

Ostin yhtyeen levyn Dear God, I Hate Myself (2010), joka on näin yksinkertaisesti ilmaistuna kokeellista elektropoppia. Jokaista kaunista melodiaa ja tuttua sointukiertoa seuraa epärytmistä, kirskuvaa ja säksättävää melua. Ensimmäisellä kuuntelulla hälyäänet tuntuvat vain reaktiolta popkonventioiden käyttöön ­– kuin yhtye olisi vihainen siitä, että sortuu käyttämään niitä – ja vasta myöhemmillä kerroilla niistä tuli osa musiikillista ilmaisua. Säksätykset ilmaisevat niitä tuntemuksia, joita yhtyeen johtohahmo Jamie Stewart ei aggressiivisilla ja ahdistuneilla teksteillään ja tukehtumisvaaran lähellä huitelevalla lauluäänellään pysty ilmaisemaan.

(On mielenkiintoista, kuinka paljon Stewart kuulostaa Shearwaterin Jonathan Meiburgilta. Molempien äänessä on kuoropoikamaista heleyttä, mutta myös dramaattista ja ylvästä voimakkuutta. Kaksikko on tehnyt levyllisen musiikkia nimellä Blue Water White Death, joka löytyy Spotifysta.)

Levyn nimikappale on tuskallinen ja suorasanainen ahdistuksenpurkaus:

“Dear God, I hate myself
And I will never be happy
And I will never feel normal”

“What do they do there tonite tonite?
Why do they go there alright alright?
Why do they live there tonite tonite?
And why do they live at all alright alright?”

Kappaleessa on piipittävä ja hektisen meluisa väliosa, joka on sävelletty Nintendo DS -käsikonsolilla.

Chocolate Makes You Happy on yksi levyn tarttuvimmista kappaleista, jonka söötin nimen alta paljastuu vähemmän sööttiä sanailua.

“Chocolate makes you happy
As you deign to sing along
When you thrust two fingers
Down your throat and wash away what’s wrong
Oh oh oh”

“Out of your mind with happiness
Incredibly dumb, incredibly ugly
To have die the one you await for
All that you sign, all that you sign and wait for”

Olen kuunnellut levyä viime aikoina runsaasti. Ehkä tavallista väkevämpi kaamosmasennus on vaikuttanut asiaan, ja olen tarvinnut jotain vähän intensiivisempää musiikkia sen sietämiseen.

Jokunen päivä sitten kahvilassa etsin jotain luettavaa lukulaitteeltani (se muistuttaa siinä mielessä aidosti kirjahyllyäni, että molemmissa notkuu kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen lukemattomia kirjoja, joihin aion paneutua ihan juuri kohta), ja valitsin Sam Pinkin proosarunokokoelman Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen, jonka nahjusmaisen kelvottomana ihmisenä latasin ilmaiseksi Poesian sivuilta. Kirjasta lukemani arviot olivat kiinnostavia, kuin myös Pinkin ja suomentaja V.S. Luoma-ahon haastattelu Keskisuomalaisessa. (Luoma-ahon blogia olen lukenut paljon, se on hyvä.) Yhdysvaltalainen vaihtoehtokirjallisuus ei ole juurikaan tuttua. Tumblrissa seuraan alt crit -blogia, ja joskus selailen HTML Giantista joitakin aiheeseen liittyviä juttuja, mutta siihen se jääkin.

Luin kirjan muutamassa pitkässä lukusessiossa. Se oli loistava. Pinkin väkivallankuvaukset olivat kursailemattomia, ja niiden taustalta löytynyt ahdistus oli tuttua. Välillä kuvailut heilahtivat koomisiksi, ja purskahdin muutaman kerran nauruun. Se tuntui ainoastaan sopivalta. Teksti olivat täynnä niin pistävää ahdistusta ja yksinäisyyttä, joita on usein paras käsitellä tekemällä niistä koomista.

“Toisinaan toivon, että olisin karva ruumiissasi, koska silloin voisin olla lähelläsi ilman, että minun tarvitsisi sanoa mitään. Ja toisinaan toivon, että olisit karva ruumiissani, jotta voisin viiltää sinua partakoneella joutumatta hankaluuksiin.”

Ehkä siksi, että satuin tutustumaan molempiin näihin samoihin aikoihin, olen leikitellyt otsikon ajatuksella: Xiu Xiu on musiikillista Sam Pinkia. (Ymmärtääkseni Sam Pink tekee itse myös musiikkia, mutta aion jättää huomioimatta sen ajatuksen, että Sam Pinkin musiikki olisi Sam Pinkiä musiikkina.) Aion kloonata itseni olisi musiikkina Xiu Xiun kaltaista kakofonista kaaosta, tukehtumiselta kuulostavaa laulua ja kauniita kertosäkeitä, joissa lauletaan esimerkiksi näin:

“Jos joskus päätän ampua itseni, täytän ensin suuni paperisilpulla, jotta se olisi kaunista.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s